Miksi?
Siirtämällä geenejä eliöstä
toiseen on mahdollista selvittää, miten jokin geeni toimii ja ilmenee eri
lajeissa, soluissa, ympäristössä tai yksilön kehityksen eri vaiheissa. Siirron
myötä voidaan luoda eliölle myös sellainen ominaisuus, jota sillä ei ole koskaan
aikaisemmin ollut.
Eliötä sanotaan muutosgeeniksi,
mikäli sen perimää on muokattu. Muutosgeenit voidaan jakaa kahteen ryhmään:
siirtogeeneihin ja poistogeeneihin. Jos eliöön on lisätty joku uusi geeni, sitä
kutsutaan siirtogeeniksi, siirrettävä geeni voi olla saman lajin toisesta
yksilöstä, lajista tai jopa eri kunnasta. Joskus voidaan siirtää myös
keinotekoisesti luotu geeni. Jos eliön omista geeneistä jokin on tehty
toimintakyvyttömäksi, sitä kutsutaan poistogeeniksi.
Menetelmä
1. Mikroinjektio
on menetelmä, jossa ohuen lasiputken avulla siirretään vierasta DNA:ta
kohdesolun tumaan. Menetelmä on hidas ja hyvin tarkkuutta vaativa.
Hedelmöityshoidoissa
käytetään myös mikroinjektiota. Mikrohedelmöityksessä yksi siittiö ruiskutetaan
ohuella putkella munasolun sisään. Nykyään näissä hedelmöityshoidoissa tulokset
ovat olleet hyviä.
2. Geeni
voidaan siirtää kohdesoluun myös solulle annettavan sähköpulssin avulla.
Sähkövirta lisää kohdesolun solukalvon läpäisevyyttä ja vieras DNA saadaan
helpommin solun sisään.
3. Geenejä
siirretään myös geenipyssyn avulla. Pyssy ampuu DNA:lla päällystettyjä pieniä
kultahippusia soluihin. Pieni osa kultahippujen pinnalla olevasta DNA:sta
irtoaa ja kulkeutuu solun tumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti