DNA:n koodi kertoo lajin ja alkuperän
Eläinten ja kasvien DNA-koodien avulla uusien lajien tunnistus ja vanhojen lajien luokittelu käy helposti. DNA-koodin avulla voidaan seurata myös villieläimiin ja kasveihin kohdistuvaa rikollisuutta. DNA-tutkimuksen avulla voidaan saada selville laittomasti metsästetyn tai kaapatun uhanalaisen eläimen alkuperä, sen vanhemmat ja miltä alueelta yksilö on peräisin.
DNA-analyysiä käytetään myös kasvilajikkeiden sekä huumekasvien ja niiden siementen tunnistamiseen. DNA:n perustella on myös mahdollista tunnistaa muutosgeeniset lajikkeet ja seurata niiden mahdollista leviämistä ympäristöön. Kasveista ja eläimistä peräisin olevia näytteitä hyödynnetään myös rikostutkimuksissa. Epäilyn vaatteista löytyvä kasvin osasta tai eläimen karvasta voidaan mahdollisesti selvittää onko kyseinen henkilö ollut rikospaikalla.
Mm. rotukoirien puhdasrotuisuuden tarkistuksessa köytetään DNA-tunnistusta. Koirasta ja koiran vanhemmista otetuista näytteistä voidaan selvittää koiran polveutuminen ja näin varmistaa sen puhdasrotuisuus, joka on rotukoiran ostajalle ja kasvattajalle tärkeää.
Norsuluun salakaupan kartoittamisessa on käytetty myös hyödyksi DNA-tunnistetta. Afrikkalaisten norsujen geneettinen kartoitus on auttanut viranomaisia selvittämään takavarikoitujen norsunluiden alkuperää. Erityisesti metsänorsujen elinalueet pystytään jäljittämään DNA:n perusteella, koska ne elävät eristäytyneessä populaatiossa.
Myös uhanalaisten merikilpikonnien salakuljetus Nicaraguasta Yhdysvaltoihin paljastettiin DNA-tunnistuksen avulla.
Biometria tarkoittaa yksilön ainutkertaisiin biologisiin ominaisuuksiin perustuvaa tunnistusta. Ihmisen voi tunnistaa biologisten ominaisuuksien kuten kasvonpiirteiden, silmien iiristen. sormen jälkien ja puheäänen perusteella. Biometristä tunnistusta käytetään mm. lentokentillä ja suljettujen laitosten kulkuvalvonnassa (sormenjäljet).
Biometrian menetelmistä hyvä esimerkki on biopassit. Biopassissa on nuppineulanpään kokoinen mikrosiru johon on tallennettu digitaalisesti henkilötiedot, nimikirjoitus ja kasvokuva. Biopassissa ei ole sen enempää tallennetta kuin normaalissa passissa, mutta digitaalisen informaation takia passi on vaikeampi väärentää.
Passintarkastuksessa automaatti kuvaa kohdehenkilön kasvot ja vertaa kuvaa passiin tallennettuun kuvaan. Passin siruun on mahdollista tallentaa myös iiriskuva ja sormenjäljet.
Iiriskuva perustuu jokaisen ihmisen yksilölliseen kuviointiin silmän värikalvossa eli iiriksessä. Kuviointi on erilainen jopa ientissillä kaksosilla.
Sormenjälkitunnistus taas perustuu ihmisen sormessa oleviin yksilöllisiin ihoharjanteisiin. Harjanteet jaetaan kaariin, kierteisiin ja silmukoihin, mutta ne ovat kuitenkin jokaisella ihmisellä erilaiset.
Kasvotunnistuksessa passintarkastuslaite kuvaa kasvot ja vertailee niitä passin kuvaan. Laite vertailee silmänympäryksiä, nenän piirteitä ja suun mittasuhteita. Kasvotunnistuksessa on ongelma ikääntymisen myötä muuttuvat kasvot. Tunnistukseen vaikuttavat myös ilmeiden vaihtelevuus ja vahva meikki.
Kirjoittaja: Aino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti